Kirjoittajakutsu: Sosiaalityö digitalisaatiossa

Sosiaalityön digitalisaatio on muutos, joka vaikuttaa laajasti alan toimintatapoihin ja tietotarpeisiin. Keskeisen tärkeää sähköistyvien palveluiden, tietojärjestelmien kehittämisen ja sote-palvelurakenneuudistuksen keskellä on säilyttää kehittämistoiminnassa sosiaalityön tavoitteet, toimintatavat ja etiikka. Sosiaalityölle ensisijaista ei ole sopeutua teknologian reunaehtoihin, vaan digitalisaatiossakin sosiaalityö sitoutuu ihmisten ja yhteisöjen sosiaalisen hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseen.

Sosiaalityössä on yleisesti lisääntynyt tarve tutkimusperustaisuuteen käytäntöjen kehittämisessä. Myös sosiaalityössä käytettävien työmenetelmien ja -välineitten odotetaan perustuvan parhaaseen mahdolliseen tietoon. Tämä koskee myös teknologian soveltamista sosiaalityössä, sekä siihen liittyvien hyvien käytäntöjen etsimistä ja löytämistä. Sosiaalityössä sovellettavan teknologian tutkimus on lisääntynyt, mutta sitä kaivataan edelleen lisää. Digitalisaatioon liittyvien muutosten ja kehittämistoiminnan yhteydessä tarvitaan käytäntöjen, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistä keskustelua sosiaalityön, sosiaalisen ja teknologian välisistä suhteista. Suuntana on enenevässä määrin digitaalinen sosiaalityö, mutta millainen digitaalinen sosiaalityö? Tähän toivomme nyt eri näkökulmista kannanottoja, keskustelun avauksia, sekä jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen kuvauksia.

Sosiaalityö digitalisaatiossa -kirjaan toivotaan sekä teoreettisia että käytännönläheisiä artikkeleja sosiaalityön ja sosiaalialan digitalisaatioon, sekä sosiaaliseen ja teknologisoitumiseen liittyen. Otamme mielellämme vastaan niin tutkijoiden, kuntien ja kuntayhtymien hallinnon ja hanketoimijoiden kirjoituksia, sosiaalityöntekijöiden tekstejä, opiskelijoiden pro gradu -tutkielmien tai käytännönopetusjaksokokemusten pohjalta kirjoittamia artikkeleja, kuin muidenkin aiheesta kiinnostuneiden kirjoittajien artikkeleja.

Teoksen toimittavat Lapin yliopiston eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen yliopisto-opettaja Kirsi Päykkönen (kirsi.paykkonen[at]ulapland.fi) ja yliopistonlehtori Mari Kivistö (mari.kivisto[at]ulapland.fi). Lähetä 0,5–1 sivun mittainen artikkeliehdotus 28.2.2017 mennessä sähköpostitse osoitteeseen kirsi.paykkonen@ulapland.fi. Saaduista ehdotuksista artikkelit teokseen valitaan ja kirjoittajien ohjeistus lähetetään 6.3.2017 mennessä. Tämän jälkeen prosessi etenee niin, että artikkelien senhetkisten työversioiden deadline on 23.4.2017, valmiihkojen versioiden 7.8.2017 ja viimeisteltyjen versioiden 17.9. Kirja on tarkoitus julkaista Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan julkaisusarjassa sekä painettuna että elektronisena versiona. Artikkelit eivät läpikäy referee-arviointia. Teos julkistetaan eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen loppuseminaarissa 23.11.2017.

Kuva: Pixabay

Voimavaroja sosiaalityöhön

Työterveyslaitos [1] julkaisi lokakuussa 2016 tutkimuksen, jonka mukaan sosiaalityöntekijöillä on jopa kaksinkertainen riski päätyä työkyvyttömäksi mielenterveyden ongelmien vuoksi verrattuna muihin kunta-alalla työskenteleviin.  Tutkimuksen mukaan sosiaalityölle ominaisiin kuormitustekijöihin ei ole osattu riittävästi puuttua ja sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysriski on ollut koholla jo pitkään. Resurssipula, kiireinen työtahti, suuri asiakasvastuu ja asiakkaiden moniongelmaisuus kuormittavat sosiaalityöntekijöitä. Kuormitustekijöitä on myös työolosuhteisiin, työn piirteisiin, työyhteisön ja organisaation toimintatapoihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyen.

Sosiaalityön vaativuuden vuoksi työssä jaksamista tukevien voimavarojen merkitys korostuu. Tutkimushankkeessa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö. Työhyvinvointia lisää tutkimuksen mukaan avoin ja kehittämistä tukeva ilmapiiri työyhteisössä ja työssä jaksamista tukee aktiivinen yhdessä tekeminen, keskustelu ja läsnäolo. Tutkimuksessa todettiinkin, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi työhyvinvoinnin vuoksi myös sosiaalipalvelujen laadun varmistamiseksi, sillä sosiaalityöntekijät vaikuttavat voimakkaasti asiakkaidensa elämään ja vaikuttamalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös asiakkaiden hyvinvointiin. Asiakastyölle tulisi olla riittävästi aikaa ja työnohjausta tulisi olla saatavilla kaikille asiakastyötä tekeville sosiaalityöntekijöille.

Myös Talentia-lehti [2] otti kantaa tutkimuksen tuottamaan tietoon sosiaalityön kuormittavuudesta.  Paitsi asiakkaiden moniongelmaisuus ja asiakkaiden suuri määrä, myös monimutkainen ongelmanratkaisu sekä päätöksentekojärjestelmä kuormittavat työntekijöitä. Talentia-lehdessä todettiin, että kuormitusta lisäsivät työntekijöiden kokema epätietoisuus oikeista toimintatavoista ja tilanteet, joissa joutuu toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojen vastaisesti. Sosiaalityön päätöksentekoon liittyy paljon tuen ja kontrollin vaihtelua sekä vastuuta ja valtaa. Työntekijää voitaisiin tukea ottamalla käyttöön selkeämmät ja yhtenäiset toimintamallit sekä antamalla mahdollisuus käyttää konsultaatiota. Toivottavasti uudet kehitteillä olevat asiakasjärjestelmät, kuten Apotti [3], tukevat jatkossa sosiaalityötä ja siihen liittyvää päätöksentekoa paremmin.

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tietojärjestelmien ongelmat on tunnettu jo pitkään. Jotta tietojärjestelmä olisi toimiva, järjestelmän tulisi tukea ammattilaista hänen työtehtävissään ja sen on oltava helppokäyttöinen. Suurin osa sosiaalihuollon tietojärjestelmistä mahdollistaa ainoastaan kirjausten teon tällä hetkellä. Kirjausten lisäksi järjestelmän tulisi auttaa oman työn hallinnassa ja tukea ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä. Hyvä tietojärjestelmä ohjaa sosiaalityön kirjausta, auttaa priorisoimaan tehtäviä ja muistuttaa esimerkiksi asiakkaan suunnitelman päivittämisestä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen [4] mukaan ongelmia aiheuttaa se, että tietojärjestelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat saarekkeina ja niiden yhteentoimimattomuus on ongelma.  Tietojärjestelmät eivät kykene vaihtamaan tietoa keskenään ja tiedot ovat hajallaan eri paikoissa. Tarpeellisten tietojen kokoaminen on vaivalloista, jolloin kokonaiskuva vaatii paljon ylimääräistä työtä. Olennaista olisi kehittää tietojen liikkuvuutta ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Asiakastietojärjestelmät ovat keskeinen osa asiakkaiden palveluprosesseja, palveluiden dokumentointia sekä toiminnanohjausta. Käytettävyydeltään hyvin toimiva tietojärjestelmä auttaa sosiaalityöntekijää työssään ja vähentää työhön liittyvää stressiä.

Talentia-lehdessä [3] todettiin myös, että sosiaalityön heikko maine yhteiskunnassa ja työn vähäinen arvostus on yksi kuormitusta lisäävä tekijä. Yliopistoissa huolen aiheena onkin alan houkuttelevuus ja työntekijöiden saatavuus jatkossa. Työssä jaksamista voidaan lisätä varmistamalla työntekijän ja esimiehen väliset säännölliset tapaamiset, lisätä avointa kommunikaatiota ja myönteisen palautteen antamista sekä tarjoamalla käytännön tukitoimia työssä jaksamiseen. Näin voitaneen vaikuttaa myös siihen, että sosiaalityöntekijät eivät vaihtaisi niin usein työpaikkoja ja hakeutuisi pois asiakastyöstä. Suuri vaihtuvuus lisää jäljelle jäävien työntekijöiden työtaakkaa. Psykososiaalinen kuormitus tulee esiin myös Talentian jäsenkyselyissä, kuten myös avuttomuus tarttua siihen. Puuttumista hillitsee haluttomuus puhua kuormituksesta, sillä sosiaalialalla on vallalla eräänlainen vaikenemisen kulttuuri.

Myös Helsingin Sanomissa [5] käsiteltiin työterveyslaitoksen julkaisemaa tutkimusta. Artikkelissa mainitaan, että työstressiä aiheuttavat etenkin johtamisen epäjohdonmukaisuus sekä epäsuhta toisaalta työn vaatimusten ja työn hallinnan sekä ponnistelujen ja palkkioiden välillä. Työstressi on terveydelle haitaksi ja sitä voi vähentää oikeudenmukaisella johtamisella, jossa kuullaan alaisia tärkeissä asioissa ja muun muassa muutetaan tai perutaan epäonnistuneita päätöksiä.

Sosiaalityön opiskelijan näkökulmasta olisi toivottavaa, että sosiaalityön kuormittavuutta voitaisiin vähentää, työnohjausta ja perehdyttämistä tehostaa sekä muuttaa käytänteitä ja asiakastietojärjestelmiä sosiaalityötä, asiakkaita ja sosiaalityöntekijöitä paremmin palveleviksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa [6] vuodelta 2009 todettiin, että työtyytyväisyys liittyy työn ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin, joihin tulee vaikuttaa samanaikaisesti. Pysyvien muutosten aikaansaaminen tarkoittaa organisatorisen toimintaympäristön kehittämistä, kuten työntekijöiden omaan työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien sekä päätöksentekoon osallistumisen parantamista. Pelkkä organisaatioissa tapahtuva kehittäminen ei ole riittävää, vaan myös sosiaalityön yhteiskunnallista arvostusta on parannettava. Kolmas kehittämisen kohde liittyy välittömään työyhteisöön, sen toimintaan sekä lähiesimieheltä saatavaan tukeen, jota olisi tärkeä vahvistaa. Koska eniten kuormitusta sosiaalityössä aiheuttavat työn organisointi sekä huonosti toimivat käytänteet ja asiakastietojärjestelmät, on rakenteelliselle sosiaalityölle tilausta.

Niina Mäki

Lapin yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus

Kuvat: Antti Keränen, https://www.instagram.com/cvltfvck/?hl=fi

Lähteet:

[1] Työterveyslaitos, tiedote 25.10.2016. http://news.cision.com/fi/tyoterveyslaitos/r/sosiaalityon-kuormittavuuteen-taytyy-puuttua,c2108521

[2] Talentia-lehti 1.11.2016 http://www.talentia-lehti.fi/sosiaalityossa-tyon-kuormitus-taittuu-hitaasti/

[3] http://www.apotti.fi/apotti-hanke/

[4] Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos, 27.10.2015  http://elec.aalto.fi/fi/midcom-serveattachmentguid-1e57d7f5ac168b07d7f11e589b0f5ad480af4e8f4e8/s1_jormanainen.pdf

[5] HS 28.10.2016 http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000002927759.html

[6]  STM julkaisu 2009:6 https://www.julkari.fi/handle/10024/112301

Sosiaalista tukea somen välityksellä ikääntyneille

Kotona asumisen tukeminen on ikäpoliittinen tavoite, johon pyrittäessä yhdeksi huolenaiheeksi on noussut ikääntyneiden yksinäisyys. Yksinäisyyteen tuo helpotusta sosiaalinen tuki [1], ja perheenjäsenet ovat yksi tärkeimmistä sosiaalisen tuen lähteistä [2]. Monesti kuitenkin läheiset asuvat kaukana ikääntyneistä omaisistaan. Tällaisissa tilanteissa sosiaalinen media tarjoaa yhden välineen yhteydenpitoon ja mahdollistaa sosiaalisen tuen saamisen silloinkin, kun kasvokkaiset kohtaamiset eivät ole mahdollisia.

Yhteenkuuluvuutta yhteisöpalvelussa

Sosiaalisen median eri tyypeistä Facebookin kaltaiset yhteisöpalvelut ovat suosittuja. Tällä hetkellä vielä kuitenkin ikääntyneissämme on paljon ihmisiä, jotka eivät ole aikaisemmin käyttäneet internettiä ja sosiaalista mediaa [3]. Heille kynnys sosiaalisen median käytön aloittamiseen voi olla liian suuri, etenkin silloin, kun lähellä ei ole ketään, joka voisi auttaa käytön opettelussa ja ongelmatilanteissa. 

Yksi ratkaisu käyttökynnyksen alentamiseen ovat erityisesti ikääntyneille räätälöidyt, mahdollisimman helppokäyttöisiksi suunnitellut laitteistot ja sosiaalisen median palvelut. NIMO-tutkimushankkeessa ikääntyneille suunniteltua, tablet-tietokoneiden kautta käytettävää Juttutupa-yhteisöpalvelua koekäytti kahden kuukauden ajan viisi ikääntynyttä, heidän läheisensä ja vapaaehtoistyöntekijät [4]. 

Kaikille yhteisöpalvelun käyttö ei sopinut, mutta osa ikääntyneistä suorastaan ”koukuttui” viestien kirjoitteluun. Etenkin yksinäisyydestä kärsineelle, yksinasuvalle ikääntyneelle arjen pienten asioiden jakaminen hänen kaukana asuvan läheisensä kanssa toi päiviin uutta sisältöä ja vähensi yksinäisyyden tuntemuksia. Huomionarvoista on myös se, että sosiaalisen median käyttö ei vähentänyt muun yhteydenpidon (puheluiden ja vierailujen) määrää, vaan lisäsi viestintää ikääntyneiden ja lähimmäisten välillä kokonaisuudessaan.

Vaivaamatta paras

Ikääntyneet nostivat haastatteluissa esille halunsa olla olematta vaivaksi nuoremmille läheisilleen. Toisten usein kiireinen elämänrytmi tunnistettiin ja vaikka läheisiin haluttiin pitää yhteyttä, ei heidän arkeaan haluttu häiritä. Vastaavasti läheiset halusivat huolehtia ikääntyneistä läheisistään  – mutta tehdä sen ilman oman arjen velvollisuuksien keskeytymistä esimerkiksi pitkien puhelujen ajaksi.

Tässä suhteessa kirjoittamalla tapahtuva viestittely oli onnistunut ratkaisu: kummatkin osapuolet lähettivät ja vastaanottivat viestejä silloin, kun se heille sopi. Nuoremmille läheisille ei viestiin vastaamiseen mennyt kauaa ja sen saattoi tehdä esimerkiksi ruoanlaiton lomassa. Ikääntyneet taas pystyivät kertomaan kuulumisiaan tarvitsematta kantaa huolta siitä, että he keskeyttäisivät jotain ja olisivat vaivaksi.

Mahdollisuuksia ja haasteita

Juttutuvan koekäyttö osoitti, että sosiaalisen median avulla pystytään lisäämään ikääntyneiden kokemaa sosiaalista tukea ja vähentämään heidän yksinäisyyttään. Etenkin sellaisille ihmisille, jotka esimerkiksi liikuntarajoitteen vuoksi eivät pysty kulkemaan kotinsa ulkopuolella, tarjoaa internet hyviä mahdollisuuksia vuorovaikutukseen, osallistumiseen ja yhteenkuuluvuuden kokemiseen [5]. Tämä kuitenkin edellyttää, että laitteistojen, ohjelmistojen, internetyhteyksien ja sosiaalisen median palvelujen hankinta, käyttöönotto ja käytön jatkaminen ovat riittävän helppoja ja kustannuksiltaan saavutettavissa olevia. Vaikka Juttutupa oli suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi, kohtasivat ikääntyneet silti paljon käytettävyysongelmia. Etenkin käytön oppiminen oli haastavaa suurimmalle osalle ikääntyneistä koekäyttäjistä. 

Osalla yhteisöpalvelun käyttö jäi vähäiseksi sen vuoksi, ettei sitä koettu tarpeelliseksi omassa elämäntilanteessa, tai läheisen ja ikääntyneen välinen yhteydenpito ei ollut vastavuoroista. Kuitenkin niillä ikääntynyt-läheinen-pareilla, joissa ikääntyneet halusivat ja pystyivät oppimaan yhteisöpalvelun käytön ja viestittely läheisen kanssa oli aktiivista, kokemus yhteisöpalvelusta oli hyvin positiivinen. Sosiaalisen median kautta tapahtunut viestittely lähensi ikääntyneiden ja heidän omaistensa välejä mahdollistaessaan pienten, arkisten asioiden ja tuntemusten molemminpuolisen jakamiseen.

Tulevaisuudessa suurimmalla osalla iäkkäistä ihmisistä tulee olemaan jo työelämässä hankittuja internetin ja tietokoneiden käyttötaitoja. Tämän hetken ikäihmisissä sen sijaan on vielä internetin suhteen ensikertalaisia. Kaikki eivät sosiaalista mediaa halua käyttää, mutta sitä haluaville toivoisi kehitettävän helppokäyttöisiä ja saavutettavissa olevia verkkopalveluja. Näin sosiaalisen tuen saaminen olisi mahdollista välimatkoista ja liikuntarajoitteista huolimatta, omasta kodista käsin.

Kirsi Päykkönen (KTM, KM)

Lapin yliopisto

Sosiaalityön pro gradu -tutkielma Sosiaalinen media ikääntyneiden sosiaalisen tuen saamisessa

Kuva: Pixabay 

Lähteet: 

[1] Cobb, Sidney 1976: Social support as a moderator of life stress. Psychosomatic medicine 38 (5), 300–314.

[2] Phillipson, Chris & Bernard, Miriam & Phillips, Judith & Ogg, Jim 2001: The family and community life of older people: Social networks and social support in three urban areas. Routledge. Lontoo.

[3] Sayago, Sergio & Sloan, David & Blat, Josep 2011: Everyday use of computer-mediated communication tools and its evolution over time: An ethnographical study with older people. Interacting with computers 23 (2011), 543–554.

[4] Alakärppä, Ismo & Jaakkola, Elisa & Päykkönen, Kirsi & Väntänen, Jaana 2014b: Experiences of the elderly, their relatives, and volunteers of a social media application in monitoring of wellbeing. The 6th international conference on eHealth, telemedicine, and social medicine eTelemed 2014, March 23–27, Barcelona, Espanja. http://www.thinkmind.org/index.php?view=article&articleid=etelemed_2014_5_40_40087

[5] Ruoppila, Isto 2014: Ikääntyminen ja psyykkinen toimintakyky. Teoksessa Leikas, Jaana (toim.): Ikäteknologia. Vanhustyön keskusliitto. Helsinki, 41–56.