30.6.2017

Teknologia kotihoidon apuna Lapissa

Väestön ikääntyminen ja pitkät välimatkat luovat etenkin harvaanasutuille seuduille tarvetta löytää uudenlaisia keinoja auttaa ikääntyneitä selviämään turvallisesti omissa kodeissaan. Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa Toimiva kotihoito Lappiin -hankkeessa (1.10.2016–30.9.2018) pyritään kehittämään kotona asumista tukevia, varhaista tukea ja kuntoutusta tarjoavia, ja teknologiaa hyödyntäviä palveluja.


Tutkimus teknologiasta kotona asumisen tukena


Lapin yliopiston sosiaalityön oppiaine osallistuu tähän monitoimijaiseen hankkeeseen osahankkeella, jossa tutkitaan ikääntyneiden elämää kotona ja teknologian roolia kotona asumisen tukemisessa. Huomion keskipisteessä ovat ikääntyneiden itsensä kokemukset ja ajatukset kotona asumisesta ja teknologiasta sen tukena. Osahankkeen vastuuhenkilönä on professori, YTT Heli Valokivi, ja tutkimusaineistoa hankkeessa keräävät yliopisto-opettaja, YTM Marjo Outila, sosiaalityön opiskelija, YTL Satu Peteri, ja allekirjoittanut.

Hankkeessa toimitaan yhteistyössä Lapin kuntien kotihoidon työntekijöiden, teknologiankäyttöä kunnissa koordinoivien henkilöiden, ja laite- ja palveluntarjoajien kanssa. Tutkimuksessa haastatellaan ikäihmisiä, jotka hankkeen puitteissa saavat koteihinsa asennettuna yhden tai useamman teknologisen välineen käyttöönsä. Kutakin osallistujaa haastatellaan kolmesti: koekäytön alussa, sen jatkuttua muutamia viikkoja, ja käytön loppupuolella. Se, kuinka monta kuukautta teknologia on ikääntyneiden käytössä hankkeen puitteissa, vaihtelee tapauskohtaisesti.

Turvallisuutta, virikkeitä ja sosiaalista kanssakäymistä


Hankkeessa testattavia teknologisia ratkaisuja on kolme:
  • Kukkatolppa on Seniortek Oy:n HoivaTurva-palvelu. Siinä asiakkaan kotiin asennetaan ulkonäöltään kukkatolppaa muistuttava pylväs ja antureita, jotka rekisteröivät asiakkaan liikkumista ja toimintaa kotona. Mikäli asiakkaan tavallisesta vuorokausirytmistä poikkeavia tapahtumia tulee, lähettää laite tekstiviestillä ilmoituksen ennalta määrätyille henkilöille, kuten esimerkiksi ikääntyneen omaisille. Tällainen ns. passiivinen hälytysjärjestelmä ei edellytä asiakkaalta itseltään mitään erityisiä toimenpiteitä tai esimerkiksi rannekkeen pitämistä.
  • Kuvapuhelin on Arctic Connect Oy:n kehittämä tuote, jossa asiakkaan kotiin tuodaan helppokäyttöinen, kosketusnäytöllinen videopuhelulaitteisto, jolla hän voi soittaa ja vastaanottaa videopuheluja läheistensä kanssa sekä asioida ammattilaisten kanssa, esimerkiksi sovituin kotihoidon kotikäynnein. Palvelu käyttää mobiililaajakaistayhteyttä ja sen käyttö on asiakkaalle ilmaista hankkeen ajan.
  • Sävelsirkku on Sentina Oy:n palvelu, jota voidaan käyttää esimerkiksi kotihoidossa ja kotikuntoutuksessa. Sävelsirkun avulla ikääntyneille tarjotaan laaja musiikki- ja ääniohjelma-arkisto, jotka tarjoavat virikkeitä ikääntyneille. Palvelua voidaan käyttää joko tablettitietokoneen kautta tai esimerkiksi Kuvapuhelimen avulla.
Hankkeen yhteydessä myös Arctic Connect, Seniortek ja Sentina ovat aloittaneet yhteistyön. Yhdelle asiakkaalle on voitu antaa koekäytettäväksi vain joku edellämainituista tuotteista, tai yhdistelmä niitä.

Ikääntyneiden kokemukset pääosin positiivisia


Tutkimuksen alustavien tulosten mukaan hoiva- ja turvateknologialle sekä helppokäyttöisille videopuhelupalveluille on tilausta. Tutkimukseen osallistuneiden ikääntyneiden ennakko-odotukset heille tulossa olevaa teknologiaa kohtaan olivat useimmiten varovaisen optimistiset: heillä ei ollut selkeää kuvaa siitä, millainen palvelu ja laite olisi, mutta he olivat avoimin mielin valmiit katsomaan, mitä kokeilut toisi tullessaan. Jonkin verran oli havaittavissa epäröintiä omien kykyjen suhteen: osaisinko käyttää laitetta?

Pitkien välimatkojen Lapissa Kuvapuhelimen kaltainen videopuheluyhteys läheisiin ja ammattilaisiin koettiin kätevänä. Esimerkiksi pohjoisessa asuva isoäiti pystyi Kuvapuhelimen välityksellä osallistumaan vierailulle etelään lastenlastensa luokse, päästen näin osaksi suvun nuorimpien jäsenten arkea läheisemmin kuin pelkän äänipuhelun välityksellä. Toinen tutkimukseen osallistunut taas kertoi Kukkatolpan tuoneen lisää turvallisuuden tunnetta kotona asumiseen. Hän saattoi luottaa siihen, että tieto esimerkiksi kaatumisesta menisi nopeasti omaisille, vaikkei hän itse pystyisikään soittamaan apua.

Suurimmalla osalla kokeiluun osallistujista laitteiden käyttö oli sujunut ilman suurempia ongelmia. Osa ikääntyneistä oli kohdannut jonkin verran vastoinkäymisiä esimerkiksi videopuheluyhteyden muodostamisessa, mutta pääosin laitteet olivat toimineet tarkoituksenmukaisesti.

Haasteita voitettavaksi


Koekäytössä olleiden laitteiden kustannukset nousivat esiin useiden ikääntyneiden puheissa. Hankkeen puitteissa koekäyttö on osallistujille ilmaista, mutta kysyttäessä, olisivatko he itse valmiit maksamaan vastaavasta palvelusta hankkeen päätyttyä, moni epäröi. Toisaalta ikääntyneiden hoiva-, turva- ja viestintäteknologian avulla voidaan saavuttaa säästöjä niin henkisen hyvinvoinnin ylläpidon ja kohenemisen kautta, kuin parantamalla kotona asumisen turvallisuutta ja nopeampaa ongelmien havaitsemista ja avun hälyttämistä tarvittaessa. Osa haastatelluista toikin esiin toiveensa siitä, että kotikunta voisi tukea tällaisia palveluja käyttäviä ikääntyneitä kustannusten peittämisessä.

Lapin alueella yksi lisähaaste kotiin tarjottavien teknologisten palvelujen kehittämisessä on luotettavasti toimivien tietoliikenneyhteyksien saatavuus. Katvealueet mobiiliverkoissa ja kiinteiden internetyhteyksien puute ovat ongelma, joka vaatisi valtakunnallisella tasolla tahtoa ja resursseja ratketakseen niin, että harvaanasutuillakin seuduilla olisi turvallista ”ikääntyä paikoillaan” (ageing in place), omassa kodissa halutessaan mahdollisimman pitkään asuen.

Kirsi Päykkönen
Yliopisto-opettaja, Lapin yliopisto

Kuva: Pixabay

27.3.2017



Sosiaalityö digitalisaatiossa vaatii monipuolista eettistä pohdintaa


Digitalisaatio etenee vähitellen myös sosiaalipalveluissa ja sosiaalityössä. Sähköinen, tietojärjestelmiin liittyvä asiakirjahallinto kehittyy ja yhdenmukaistuu. Sähköisen asioinnin mahdollisuudet ovat monipuolistuneet ja lisääntyneet. Tutkimuksen näkökulmasta Sosiaalityön tutkimuksen päivillä helmikuussa 2017 aiheena oli ”Sosiaalityö digitalisoituvassa maailmassa”. Digitalisaation konteksti on siten erittäin ajankohtainen myös sosiaalityössä.

Sosiaalityön tutkimuksen päivien yhteydessä kuultiin lukuisia upeita puheenvuoroja, joissa myös eettistä ulottuvuutta nostettiin esille. Näin tapahtui muun muassa sosiaalityön digitalisaation tutkijoitten, Faye Mishnan ja Camilla Granholmin toimesta. Sirpa Kuusisto-Niemi totesi puolestaan sosiaalihuollon asiakastietojen hyödyntämistä käsitelleessä työryhmässä omaan tutkimukseensa perustuen, että suomalaisessa keskustelussa eettinen pohdinta on jäänyt toistaiseksi kansainvälistä kontekstia vähäisemmälle huomiolle. eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen opettajien ja opiskelijoitten päivien aikana eri työryhmissä käyttämissä puheenvuoroissa korostettiin esimerkiksi vaadetta sosiaalityöntekijöitten aktiiviseen toimijuuteen digitalisaatiossa, monipuolisen tietojärjestelmiä hyödyntävän tiedonmuodostuksen tarvetta, sekä ymmärrystä siitä että digitalisaation myötä sosiaalityön kohteena oleva sosiaalinen ulottuvuus on muuttunut ja monimuotoistunut.
Digitalisaatiota voi hyödyntää ennaltaehkäisevässä työssä, asiakastyössä sekä rakenteellisessa sosiaalityössä

Sosiaalityönkin asiakkailla on nykyisin, vaikkakin käytännössä vaihtelevasti, käytössään erilaisia tapoja ottaa yhteyttä sosiaaliviranomaisiin, mahdollisuus hakea palveluja sähköisesti, seurata omaa prosessiaan, antaa palautetta ja esimerkiksi valita oma palveluntuottajansa sähköisen palvelusetelin avulla. Myös sosiaalisen median sovelluksia on jonkin verran hyödynnetty, erityisesti varsinaisen asiakaskohtaisen työn ulkopuolella ennaltaehkäisevässä ja rakenteellisessa sosiaalityössä, joitten näkökulmasta sosiaalinen media tarjoaakin sosiaalityölle muun muassa mahdollisuuksia avoimempaan vuorovaikutukseen kansalaisten ja päättäjien kanssa sekä monipuolisia tiedottamisen kanavia. Kansalaisille sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuksia oman hyvinvointinsa vahvistamiseen esimerkiksi informaation hankkimisen tai erilaisiin voimaannuttaviin yhteisöihin ja vertaisryhmiin hakeutumisen kautta. Kuten edellä jo todettiin, etenevässä digitalisaatiossa erityinen eksplisiittinen eettinen keskustelu on kuitenkin jäänyt melko vähälle [1]. Eettisen näkökulman esille nostamista voidaankin pitää sosiaalityön erityisenä osaamisalueena ja vastuuna.
Kuvituskuva: Pixapay

Sekä digitalisaatio että sitä koskeva eettinen keskustelu menevät vähitellen eteenpäin

Digitalisaatio on edennyt sosiaalihuollossakin jo pitkään. Kehityskulkua voidaan kuitenkin luonnehtia hitaahkoksi, jonka etenemiseen ovat vaikuttaneet muun muassa juridiikkaan ja tietoturvallisuuteen liittyvien taustojen varmistamisen ensisijaisuus. Pikku hiljaa asiat ovat kuitenkin menneet eteenpäin, eri ulottuvuuksilla. Digitalisaatioon on kiinnitetty huomiota muu muassa lainsäädännössä, mikä on tietysti myös eettisesti perusteltua.
Talentia on maaliskuussa 2017 julkaistuissa päivitetyissä sosiaalialan ammattieettisissä ohjeissaan [2] kiinnittänyt erillistä huomiota myös digitalisaation kontekstiin. Ammattieettisissä ohjeissa korostetaan, että suurten yhteiskunnallisten muutosten keskellä sosiaalityön eettinen ja kriittiseen reflektioon perustuva pohdinta on entistäkin tärkeämpää. Ohjeissa korostetaan myös, miten digitalisaatio yhtäältä tuottaa sosiaalityölle ja sen asiakkaille paljon mahdollisuuksia, mutta samalla myös haasteita, esimerkiksi juuri etiikan näkökulmasta. Ohjeissa korostetaan sosiaalialan ammattihenkilöitten eettistä velvollisuutta kiinnittää huomiota siihen, millaiset asioimisen ja toimimisen tavat, digitaaliset vai reaalimaailman kasvokkaiset, ovat kullekin asiakkaalle missäkin tilanteessa sopivimmat [myös 3]. Erilaisia välineitä ja toimintaympäristöjä voidaan sosiaalityössäkin hyödyntää joustavasti kulloistenkin tarpeitten mukaan, eivätkä ne ole toisiaan poissulkevia vaan harkinnan perusteella myös yhdistettäviä. Camilla Granholm (mt.) on sanoittanutkin väitöstutkimuksessaan ilmiötä kuvaavaksi käsitteeksi sulautetun sosiaalityön (blended social work).
Faye Mishna ym. [4] ovat sosiaalityöntekijöiden haastatteluihin perustuvassa tutkimuksessaan tulkinneet digitalisoituvassa sosiaalityössä vallitsevan tällä hetkellä niin sanotun harmaan etiikan alueen (”grey ethical zone”), muun muassa koska teknologia on kehittynyt niin nopeasti, ettei sosiaalityö ole eettisine ynnä muine ohjeistuksineen pysynyt tämän kehityksen perässä. Sosiaalityöntekijät kuvasivat mainitussa tutkimuksessa muun muassa hankaluutta taata asiakkaan asian luottamuksellinen käsittely verkkoympäristössä, sekä vaikeuksia vetää rajoja työajan ja henkilökohtaisen vapaa-ajan välille verkkovälitteisiä kanavia käytettäessä.

Digitalisoituvaa sosiaalityötä koskevat samat arvot kuin perinteistä sosiaalityötä

Etiikka perustuu yhteisesti jaettuihin arvoihin. Sosiaalialan keskeisiä arvoja ovat yksityisyys, luottamuksellisuus, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus, osallisuus, ihmisen kokonaisvaltainen huomioiminen, voimavaraperustaisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Osallisuuden tavoite on viime vuosina vain vahvistunut sosiaalityötä koskevissa keskusteluissa. Oikeudenmukaisuuteen sisältyy muun muassa negatiivisen syrjinnän estäminen, erilaisuuden huomioiminen ja kunnioittaminen sekä voimavarojen yhdenvertainen jakaantuminen. Sosiaalialan ammattietiikkaan kuuluu myös asiakkaitten hyvä kohtelu, sekä lakiin perustuvuus.
Etiikka leikkaa läpi sosiaalialan työtä ja sosiaalityötä. Sosiaalialan arvot ja eettiset periaatteet tulee ottaa huomioon myös digitalisaatiossa. Eettistä arviointia on tehtävä jo digitaalisia palveluja suunniteltaessa. On muun muassa pohdittava miten asiakkaan yksityisyys taataan tai luottamuksellinen suhde mahdollistuu suunnitellussa palvelussa. On myös mietittävä, toteutuuko asiakkaan aito osallisuus ja itsemääräämisoikeus, vai asioiko joku säännönmukaisesti hänen puolestaan. Toki puolesta asioiminenkin on asianmukaisella valtuutuksella mahdollista, mutta tällaisiin tilanteisiin tulee kiinnittää aivan erityistä huomiota, jotta jokaisella on mahdollisuus olla niin itsenäinen ja autonominen toimija kuin mahdollista. Tarvittava eettinen harkinta ei useinkaan ole yksinkertaista. Sosiaalialalla ja sosiaalityössä on otettava myös huomioon ihmisten erilaiset teknologiasuhteet ja digitaaliset taidot. Asiakkaan kansalaisuuden toteutumisen digitalisaatiossa ja digitalisoituvassa sosiaalihuollon palvelujärjestelmässä tulisi olla myös osa eettisesti kestävää palvelutarvearviota ja asiakassuunnitelmaa. Myös Talentian ammattieettisissä ohjeissa kehotetaan sosiaalialan työntekijöitä kiinnittämään erityistä huomiota niihin, jotka ovat vaarassa digisyrjäytyä meneillään olevassa kehityksessä.
Sosiaalityö perustuu tietoon. Tutkimusperusteisuus on keskeinen osa sosiaalityön digitalisaatiota ja sen tietoista, harkittua, eettisesti kestävää kehittämistä. Sosiaalityön tutkimuksessa on tähänkin saakka korostettu sitä, että siinä on yleisen tutkimuseettisen normiston ja ohjeistuksien lisäksi huomioitava etiikka laajemmin, sosiaalityön arvojen näkökulmasta. Digitalisoituvan sosiaalityön tutkimuksessa on tutkimusaiheesta ja -asetelmasta riippuen pohdittava tarvittavalla tavalla myös digitaalista ympäristöä erityisenä tutkimuskohteena, tutkimuksen toteuttamisympäristönä tai tutkimuksessa käytettävien aineistojen lähteenä.

Eettinen pohdinta on osa sosiaalityön osaamista ja asiantuntijuutta

Eettinen ja arvo-osaaminen ovat osa sosiaalityön osaamista, joka leikkaa läpi kaikkia muita sosiaalityössä tarvittavia osaamisalueita. Eettinen pohdinta teknologisoitumisen ja digitalisaation näkökulmasta on puolestaan osa niin sanottua sosiaalityön laaja-alaista teknologiaosaamista, jota olemmekin korostaneet meneillään olevassa eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeessa.
On aika nostaa laajemminkin etiikka keskiöön puhuttaessa digitalisaatiosta. Sosiaalityön tulee toimia tässä keskustelussa yhtenä keskeisenä asiantuntijana.  

Mari Kivistö
YTT, yliopistonlehtori (ma), eSosiaalityön maisterikoulutus -hanke, Lapin yliopisto

Lähteet:

[1] Kuusisto-Niemi Sirpa 2016. Tiedonhallinta sosiaalihuollossa. Tiedonhallinnan paradigma opetuksen ja tutkimuksen perustana. Itä-Suomen Yliopisto. Väitöskirja. http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-2279-3/

[2] Talentia 2017. Arki, arvot ja etiikka. Sosiaalialan ammattieettiset ohjeet. http://talentia.e-julkaisu.com/2017/eettiset-ohjeet/

[3] Granholm Camilla (2016). Social Work in Digital Transfer. Blending services for next generation. Mathilda Wrede Institutes forskningserie 1/2016.  Väitöskirja. http://www.fskompetenscentret.fi/Site/Data/2067/Files/C_Granholm_DR_avhd_2016_PDF_version.pdf  

[4] Mishna Faye, Bogo Mario, Root Jennifer, Sawyer Jami-Leigh & Khoyry-Kassabri Mona 2012. “It just crept in”: The digital age and implications for social work practice. Clinical Social Work Journal. 40. 277–286.

 

30.1.2017

Kirjoittajakutsu: Sosiaalityö digitalisaatiossa



Sosiaalityön digitalisaatio on muutos, joka vaikuttaa laajasti alan toimintatapoihin ja tietotarpeisiin. Keskeisen tärkeää sähköistyvien palveluiden, tietojärjestelmien kehittämisen ja sote-palvelurakenneuudistuksen keskellä on säilyttää kehittämistoiminnassa sosiaalityön tavoitteet, toimintatavat ja etiikka. Sosiaalityölle ensisijaista ei ole sopeutua teknologian reunaehtoihin, vaan digitalisaatiossakin sosiaalityö sitoutuu ihmisten ja yhteisöjen sosiaalisen hyvinvoinnin ja osallisuuden edistämiseen.

Sosiaalityössä on yleisesti lisääntynyt tarve tutkimusperustaisuuteen käytäntöjen kehittämisessä. Myös sosiaalityössä käytettävien työmenetelmien ja -välineitten odotetaan perustuvan parhaaseen mahdolliseen tietoon. Tämä koskee myös teknologian soveltamista sosiaalityössä, sekä siihen liittyvien hyvien käytäntöjen etsimistä ja löytämistä. Sosiaalityössä sovellettavan teknologian tutkimus on lisääntynyt, mutta sitä kaivataan edelleen lisää. Digitalisaatioon liittyvien muutosten ja kehittämistoiminnan yhteydessä tarvitaan käytäntöjen, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistä keskustelua sosiaalityön, sosiaalisen ja teknologian välisistä suhteista. Suuntana on enenevässä määrin digitaalinen sosiaalityö, mutta millainen digitaalinen sosiaalityö? Tähän toivomme nyt eri näkökulmista kannanottoja, keskustelun avauksia, sekä jo olemassa olevien hyvien käytäntöjen kuvauksia.

Sosiaalityö digitalisaatiossa -kirjaan toivotaan sekä teoreettisia että käytännönläheisiä artikkeleja sosiaalityön ja sosiaalialan digitalisaatioon, sekä sosiaaliseen ja teknologisoitumiseen liittyen. Otamme mielellämme vastaan niin tutkijoiden, kuntien ja kuntayhtymien hallinnon ja hanketoimijoiden kirjoituksia, sosiaalityöntekijöiden tekstejä, opiskelijoiden pro gradu -tutkielmien tai käytännönopetusjaksokokemusten pohjalta kirjoittamia artikkeleja, kuin muidenkin aiheesta kiinnostuneiden kirjoittajien artikkeleja.

Teoksen toimittavat Lapin yliopiston eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen yliopisto-opettaja Kirsi Päykkönen (kirsi.paykkonen[at]ulapland.fi) ja yliopistonlehtori Mari Kivistö (mari.kivisto[at]ulapland.fi). Lähetä 0,5–1 sivun mittainen artikkeliehdotus 28.2.2017 mennessä sähköpostitse osoitteeseen kirsi.paykkonen@ulapland.fi. Saaduista ehdotuksista artikkelit teokseen valitaan ja kirjoittajien ohjeistus lähetetään 6.3.2017 mennessä. Tämän jälkeen prosessi etenee niin, että artikkelien senhetkisten työversioiden deadline on 23.4.2017, valmiihkojen versioiden 7.8.2017 ja viimeisteltyjen versioiden 17.9. Kirja on tarkoitus julkaista Lapin yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan julkaisusarjassa sekä painettuna että elektronisena versiona. Artikkelit eivät läpikäy referee-arviointia. Teos julkistetaan eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen loppuseminaarissa 23.11.2017.
Kuva: Pixabay

18.1.2017

Voimavaroja sosiaalityöhön



Työterveyslaitos [1] julkaisi lokakuussa 2016 tutkimuksen, jonka mukaan sosiaalityöntekijöillä on jopa kaksinkertainen riski päätyä työkyvyttömäksi mielenterveyden ongelmien vuoksi verrattuna muihin kunta-alalla työskenteleviin.  Tutkimuksen mukaan sosiaalityölle ominaisiin kuormitustekijöihin ei ole osattu riittävästi puuttua ja sosiaalityöntekijöillä sairauspoissaolot ja työkyvyttömyysriski on ollut koholla jo pitkään. Resurssipula, kiireinen työtahti, suuri asiakasvastuu ja asiakkaiden moniongelmaisuus kuormittavat sosiaalityöntekijöitä. Kuormitustekijöitä on myös työolosuhteisiin, työn piirteisiin, työyhteisön ja organisaation toimintatapoihin ja työssä tapahtuvaan vuorovaikutukseen liittyen.


Sosiaalityön vaativuuden vuoksi työssä jaksamista tukevien voimavarojen merkitys korostuu. Tutkimushankkeessa sosiaalityön tärkeimmiksi kehittämiskohteiksi nousivat työn määrä, työn organisointi ja esimiestyö. Työhyvinvointia lisää tutkimuksen mukaan avoin ja kehittämistä tukeva ilmapiiri työyhteisössä ja työssä jaksamista tukee aktiivinen yhdessä tekeminen, keskustelu ja läsnäolo. Tutkimuksessa todettiinkin, että sosiaalityöntekijöiden hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen on tärkeää kiinnittää huomiota paitsi työhyvinvoinnin vuoksi myös sosiaalipalvelujen laadun varmistamiseksi, sillä sosiaalityöntekijät vaikuttavat voimakkaasti asiakkaidensa elämään ja vaikuttamalla työntekijöiden hyvinvointiin voidaan vaikuttaa myös asiakkaiden hyvinvointiin. Asiakastyölle tulisi olla riittävästi aikaa ja työnohjausta tulisi olla saatavilla kaikille asiakastyötä tekeville sosiaalityöntekijöille.

Myös Talentia-lehti [2] otti kantaa tutkimuksen tuottamaan tietoon sosiaalityön kuormittavuudesta.  Paitsi asiakkaiden moniongelmaisuus ja asiakkaiden suuri määrä, myös monimutkainen ongelmanratkaisu sekä päätöksentekojärjestelmä kuormittavat työntekijöitä. Talentia-lehdessä todettiin, että kuormitusta lisäsivät työntekijöiden kokema epätietoisuus oikeista toimintatavoista ja tilanteet, joissa joutuu toimimaan sääntöjen, normien tai omien arvojen vastaisesti. Sosiaalityön päätöksentekoon liittyy paljon tuen ja kontrollin vaihtelua sekä vastuuta ja valtaa. Työntekijää voitaisiin tukea ottamalla käyttöön selkeämmät ja yhtenäiset toimintamallit sekä antamalla mahdollisuus käyttää konsultaatiota. Toivottavasti uudet kehitteillä olevat asiakasjärjestelmät, kuten Apotti [3], tukevat jatkossa sosiaalityötä ja siihen liittyvää päätöksentekoa paremmin.

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tietojärjestelmien ongelmat on tunnettu jo pitkään. Jotta tietojärjestelmä olisi toimiva, järjestelmän tulisi tukea ammattilaista hänen työtehtävissään ja sen on oltava helppokäyttöinen. Suurin osa sosiaalihuollon tietojärjestelmistä mahdollistaa ainoastaan kirjausten teon tällä hetkellä. Kirjausten lisäksi järjestelmän tulisi auttaa oman työn hallinnassa ja tukea ammattilaisten keskinäistä yhteistyötä. Hyvä tietojärjestelmä ohjaa sosiaalityön kirjausta, auttaa priorisoimaan tehtäviä ja muistuttaa esimerkiksi asiakkaan suunnitelman päivittämisestä. Terveyden- ja hyvinvoinninlaitoksen [4] mukaan ongelmia aiheuttaa se, että tietojärjestelmät sosiaali- ja terveydenhuollossa ovat saarekkeina ja niiden yhteentoimimattomuus on ongelma.  Tietojärjestelmät eivät kykene vaihtamaan tietoa keskenään ja tiedot ovat hajallaan eri paikoissa. Tarpeellisten tietojen kokoaminen on vaivalloista, jolloin kokonaiskuva vaatii paljon ylimääräistä työtä. Olennaista olisi kehittää tietojen liikkuvuutta ja tietojärjestelmien yhteentoimivuutta. Asiakastietojärjestelmät ovat keskeinen osa asiakkaiden palveluprosesseja, palveluiden dokumentointia sekä toiminnanohjausta. Käytettävyydeltään hyvin toimiva tietojärjestelmä auttaa sosiaalityöntekijää työssään ja vähentää työhön liittyvää stressiä.

Talentia-lehdessä [3] todettiin myös, että sosiaalityön heikko maine yhteiskunnassa ja työn vähäinen arvostus on yksi kuormitusta lisäävä tekijä. Yliopistoissa huolen aiheena onkin alan houkuttelevuus ja työntekijöiden saatavuus jatkossa. Työssä jaksamista voidaan lisätä varmistamalla työntekijän ja esimiehen väliset säännölliset tapaamiset, lisätä avointa kommunikaatiota ja myönteisen palautteen antamista sekä tarjoamalla käytännön tukitoimia työssä jaksamiseen. Näin voitaneen vaikuttaa myös siihen, että sosiaalityöntekijät eivät vaihtaisi niin usein työpaikkoja ja hakeutuisi pois asiakastyöstä. Suuri vaihtuvuus lisää jäljelle jäävien työntekijöiden työtaakkaa. Psykososiaalinen kuormitus tulee esiin myös Talentian jäsenkyselyissä, kuten myös avuttomuus tarttua siihen. Puuttumista hillitsee haluttomuus puhua kuormituksesta, sillä sosiaalialalla on vallalla eräänlainen vaikenemisen kulttuuri.

Myös Helsingin Sanomissa [5] käsiteltiin työterveyslaitoksen julkaisemaa tutkimusta. Artikkelissa mainitaan, että työstressiä aiheuttavat etenkin johtamisen epäjohdonmukaisuus sekä epäsuhta toisaalta työn vaatimusten ja työn hallinnan sekä ponnistelujen ja palkkioiden välillä. Työstressi on terveydelle haitaksi ja sitä voi vähentää oikeudenmukaisella johtamisella, jossa kuullaan alaisia tärkeissä asioissa ja muun muassa muutetaan tai perutaan epäonnistuneita päätöksiä.

Sosiaalityön opiskelijan näkökulmasta olisi toivottavaa, että sosiaalityön kuormittavuutta voitaisiin vähentää, työnohjausta ja perehdyttämistä tehostaa sekä muuttaa käytänteitä ja asiakastietojärjestelmiä sosiaalityötä, asiakkaita ja sosiaalityöntekijöitä paremmin palveleviksi. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisussa [6] vuodelta 2009 todettiin, että työtyytyväisyys liittyy työn ulkoisiin ja sisäisiin tekijöihin, joihin tulee vaikuttaa samanaikaisesti. Pysyvien muutosten aikaansaaminen tarkoittaa organisatorisen toimintaympäristön kehittämistä, kuten työntekijöiden omaan työhön liittyvien vaikutusmahdollisuuksien sekä päätöksentekoon osallistumisen parantamista. Pelkkä organisaatioissa tapahtuva kehittäminen ei ole riittävää, vaan myös sosiaalityön yhteiskunnallista arvostusta on parannettava. Kolmas kehittämisen kohde liittyy välittömään työyhteisöön, sen toimintaan sekä lähiesimieheltä saatavaan tukeen, jota olisi tärkeä vahvistaa. Koska eniten kuormitusta sosiaalityössä aiheuttavat työn organisointi sekä huonosti toimivat käytänteet ja asiakastietojärjestelmät, on rakenteelliselle sosiaalityölle tilausta.

Niina Mäki
Lapin yliopisto, eSosiaalityön maisterikoulutus

Kuvat: Antti Keränen, https://www.instagram.com/cvltfvck/?hl=fi


Lähteet: