Sosiaalityö teknologisoituvassa yhteiskunnassa – eSosiaalityön mahdollisuudet

Tarvetta ilmiön haltuunotolle on koska…

Palveluja digitalisoidaan perustuen sekä kansainvälisiin että kansallisiin strategioihin ([1],[ 2]). Kehitys liittyy sekä yhdenvertaisuuden, valinnan vapauden ja toimijuuksien vahvistamiseen että toimintojen taloudellistamiseen ja tehostamiseen.  Ilmiöllä on lisäksi tiivis yhteys kestävään kehitykseen ([3]) sekä käynnissä olevaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteelliseen muutokseen. 

 

Sosiaalityön näkökulmasta muutosprosessit toteutuvat sosiaalityön ja muitten toimijoitten välisissä suhteissa, yhteisissä sosiaalisissa prosesseissa ([4],[5]). eSosiaalityön maisterikoulutus -hankkeen projektipäällikkö Maarit Kairala totesikin aiemmin omassa blogitekstissään nimenomaan monialaisella ja verkostomaisella yhteistyöllä voitavan parhaiten vahvistaa teknologian ihmiskeskeistä ja kokonaisvaltaista, kestävää kehitystä. 

Sosiaalityön käytännöissä on vähitellen ryhdytty soveltamaan teknologiaa sosiaalisten verkkoyhteisöjen, tekstiviestien, älypuhelinsovellusten, verkkopalvelujen, videopuhelujen, chatin, sähköisen itseavun sekä ohjauksen ja neuvonnan avulla ([4], [6]). THL:n alkuvuodesta järjestämässä StePS –seminaarissa todettiin Suomen olevan sosiaalihuollon sähköisten palvelujen kehittämisessä jopa edelläkävijä. Palvelujen laajamittaisempi käyttö ei kuitenkaan vielä toteudu.  

Sosiaalityössä teknologiaa ei käytetä itse tarkoituksena, vaan sosiaalityön tavoitteiden ja tehtävien toteuttamiseksi ([4], [7]). Sosiaalityössä voi hyödyntää teknologiaa esimerkiksi voimaannuttavan sosiaalityön käytännöissä ([8]). Sosiaalityön paikka teknologisoituvassa yhteiskunnassa löytyy sosiaalityön omasta perustasta ja osallistumalla aktiivisesti käynnissä olevaan kehitykseen. Tähän liittyvät eSosiaalityön (sosiaalityön teknologiaosaaminen) mahdollisuudet, ja myös velvollisuudet. 

…sosiaalityön tehtävänä on edistää osallisuutta ja oikeudenmukaisuutta

Sosiaalityön luonne hyvinvointi- ja muutostyönä edellyttää yhteiskunnalliseen kehitykseen vaikuttamista. Esimerkiksi sosiaalityön tietotyöllisyyden edelleen vahvistamisella, ja sosiaalisen median hyödyntämisellä sosiaalityön viestinnässä, voidaan vahvistaa rakenteellisen sosiaalityön toteuttamista ([4], [7]).

Oikeudenmukaisuuden periaate leikkaa läpi sosiaalityötä. ”Teknologiaosallisuus” ei kuitenkaan jakaudu oikeudenmukaisesti. Teknologiayhteiskunnassa osalla ihmisistä on riski syrjäytyä vaikka teknologian saatavuus on parantunut. Toisaalta osalle sosiaalityön asiakkaista verkko mahdollistaa jo nyt valinnan vapautta ja omaa toimijuutta ([4], [8], [9].)

Sue Watling näkee digitaalisen kuilun muuttuneen monimuotoisemmaksi, jolloin tarvitaan yhä inklusiivisempaa, erilaiset teknologiasuhteet huomioivaa suunnittelua ([10]). Tämä tarkoittaa erilaisten asiakasryhmien, mutta yhtälailla erilaisten yksilöllisten tilanteiden huomioimista. Esimerkiksi vammaisten ihmisten moninaiset osallisuustarpeet tulee huomioida ([11]). 

Sosiaalityössä tulee olla tietoinen teknologian sosiaalisista vaikutuksista ja käyttää tietoon sekä sosiaalityön tavoitteisiin perustuvaa harkintaa valittaessa mihin toimintaan ja miten teknologiaa sisällytetään ([4], [6]). eSosiaalityön maisterikoulutuksessa kiinnitetäänkin erityistä huomiota teknologian sosiaalisiin vaikutuksiin ja pyritään vaikuttamaan teknologian kehittämiseen nimenomaan sosiaalityön näkökulman kautta. 

Tarvitaan laaja-alaista sosiaalityön teknologiaosaamista…

Vaikka länsimainen sosiaalityön koulutus on jo läpikäynyt valtavan muutoksen taatakseen tuleville sosiaalityön ammattilaisille riittävän osaamisen, taidot ja arvot ([9]), laajasti ymmärrettyä sosiaalityön teknologiaosaamista tulee edelleen vahvistaa. 

Teknologian vaikuttava käyttö sosiaalityön ammatillisissa käytännöissä tarkoittaa muun muassa kykyä käyttää teknologiaa ammatillisessa viestinnässä, tiedon hallinnassa, tiedon hakemisessa, asiakastyössä, tutkimuksellisessa työssä, ratkaisujen etsimisessä sekä talousosaamisen apuna. Lisäksi teknologiaosaaminen tarkoittaa kykyä tarkastella kriittisesti teknologian sosiaalisia vaikutuksia. ([9]) Sosiaalityössä tarvittavaa teknologiaosaamista voidaan jäsentää sosiaalityössä tarvittavien, toisiaan täydentävien osaamisalueitten kautta ([12]). 

eSosiaalityön maisterikoulutuksessa sosiaalityön teknologiaosaamisella tarkoitetaan paitsi kykyä käyttää teknologisia sovelluksia ja toimia teknologia-avusteisissa tai välitteisissä palveluprosesseissa, myös kykyä olla sosiaalityön näkökulmasta mukana teknologian tutkimuksessa ja kehittämisessä. Lisäksi sosiaalityön teknologiaosaaminen voi toteutua vain, mikäli siihen liitetään tiiviisti eettisten kysymysten pohdinta. 

…edetäksemme kohti sosiaalisesti kestävän teknologian kehittämistä

Teknologia on yhteiskunnan poliittisen, taloudellisen ja kulttuurisen ympäristön sosiaalisissa prosesseissa tuotettua ([4], [9]). Teknologia ei ole determinististä vaan teknologiseen kehitykseen voi ja pitää vaikuttaa. Siitä huolimatta, että uudistuva teknologia tuo väistämättä mukanaan haasteita mahdollisuuksien lisäksi. Todellisuuden edelleen monimuotoistuessa myös toiminnan ja prosessien pitää muuttua, hallitusti. 

Sosiaalityössä sovellettavan teknologian kehittämisessä tulee edetä sosiaalityön tavoitteiden ja tehtävien näkökulmasta sekä tutkimus-, käytäntö- ja asiakaslähtöisesti ([4], [8]).  Kehittämistyössä tarvitaankin sosiaalityöntekijöiden, palvelun käyttäjien, IT-osaajien, kehittäjien ja tutkijoiden yhteistyötä. Tällainen yhteistoiminnallinen monialainen osallisuus toteuttaa myös kestävää kehitystä. 

Sosiaalityö yhteiskunnallisena tieteenä ja auttamisammattina osallistuu teknologian oikeudenmukaiseen kehittämiseen sosiaalityöllistä asiantuntemustaan hyödyntäen ja sitä samalla vahvistaen. eSosiaalityön maisterikoulutus on omalta osaltaan mukana näissä prosesseissa.

Mari Kivistö

yliopistonlehtori, eSosiaalityö

www.ulapland.fi/esosiaalityo

http://esosiaalityo.blogspot.fi/
FB eSosiaalityön mahdollisuudet

Lähteet

[1] Euroopan digitaalinen agenda 2020. http://ec.europa.eu/digital-agenda/

[2] Pääministeri Sipilän hallituksen ohjelma 2015. http://valtioneuvosto.fi/sipilan-hallitus/hallitusohjelma

[3] Eurooppa 2020 –strategia. http://ec.europa.eu/europe2020/europe-2020-in-a-nutshell/index_fi.htm

[4] Kairala Maarit 2014. Social work and technological challenges. Teoksessa Kilpeläinen Arja & Päykkönen Kirsi (toim.). eCompetence for social work. Publications in the social sciences B. Research reports 64. University of Lapland. 63-72.  http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61821

[5] Pohjola Anneli 2014. Social work, services and technology as relations. Teoksessa Kilpeläinen Arja & Päykkönen Kirsi (toim.). eCompetence for social work. Publications in the social sciences B. Research reports 64. University of Lapland. 125-131.  http://lauda.ulapland.fi/handle/10024/61821

[6] Reamer Frederic G. 2014. Clinical social work in a digital environment: ethical and risk-management challanges. Clinical Social Work Journal (2015) 43. 120-132.

[7] Tiitinen Laura & Lähteinen Sanna 2014. Julkisen viestinnän keinoilla toteutetun rakenteellisen sosiaalityön tavoitteet. Teoksessa Pohjola Anneli, Laitinen Merja & Seppänen Marjaana (toim.). Rakenteellinen sosiaalityö. Sosiaalityön tutkimuksen vuosikirja 2014. 191-212.

[8] Parrot Lester & Madoc-Jones Iolo 2008. Reclaiming information and communication technologies for empowering social work practice. Journal of Social work. 8(2). 181-197.

[9] Watling Sue & Rogers Jim 2012. Social work in a digital society. Sage. California.

[10] Watling Sue 2012. Digital exclusion: Potential implications for social work education. Social Work Education. Volume 31, number 1: February 2012. 125-130.

[11] Kivistö Mari 2015. Teknologialla lisää osallisuutta sosiaalityöhön? http://www.aspasaatio.fi/suuntaaja/suuntaaja-32015/teknologialla-lis%C3%A4%C3%A4-osallisuutta-sosiaality%C3%B6h%C3%B6n

[12] Kairala Maarit 2015. Puheenvuoro sosiaalityön teknologiaosaamisesta Lapin Yliopistossa sosiaalityön oppiaineen kokouksessa 18.12.2015.

Kuvituskuva: Pixabay

My Data – kenelle tietoni kuuluvat

Luultavasti olet jossakin vaiheessa elämääsi laittanut rastin ruutuun, jonka myötä olet antanut tietylle taholle luvan kerätä sinua koskevia tietoja. Harva välttämättä jaksaa lukea näitä sopimustekstejä kovinkaan tarkkaan ja perehtyä siihen, mitä kaikkea tietoa ihmisestä kerätään tai mihin sitä käytetään. Kuinka moni esimerkiksi tietää tarkalleen, mitä tietoja puhelimeen lataamasi sovellukset keräävät? Tietovirrat kulkevat toimijalta toiselle ja niitä jopa myydään eteenpäin. Tavallinen kansalainen on harvoin kovinkaan perillä kaikesta itseään koskevan datan virrasta.

Nopeasti digitalisoitunut yhteiskuntamme ja kehittyneet teknologiat ovat mahdollistaneet tietojen keräämisen yhä suuremmassa mittakaavassa. Lukemattomat yksityiset ja julkiset toimijat keräävät ihmisistä tietoa, dataa jatkuvasti. Näillä tiedoilla pyritään seuraamaan asiakkaiden toimintaa ja valintoja, sekä mahdollisesti suuntaamaan ja kehittämään palveluita ja niihin liittyvää markkinointia tehokkaammin. Tietojen kerääminen tapahtuu yleensä kuitenkin ihmiseltä itseltään piilossa. My Data-ajattelu haluaa muuttaa edellä kuvattua asetelmaa siten, että ihminen itse olisi häntä koskevan tiedon keskiössä.

”My Datalla, suomennettuna omadatalla, viitataan ihmiskeskeisiin henkilötiedon organisointitapoihin, jossa yksityisyydensuojan ja pirstaleisuuden haasteita pyritään ratkaisemaan asettamalla ihminen tiedon hallinnan keskiöön.[--]Yksilö voi hyödyntää tietoaan sekä jakaa, vaihtaa tai myydä sitä edelleen muihin palveluihin.” (Poikola, Kuikkaniemi, Kuittinen 2014, s. 5. [1])

(Kuvan lähde: Poikola, Kuikkaniemi, Honko 2015, s.5. [2])

Uteliaana kuulemaan lisää My Data - ajattelun mahdollisuuksista, otin yhteyttä Oulun yliopiston Centre for Health and Technology innovaatiokeskuksen johtajaan Maritta Perälä-Heapeen.  Esitin hänelle kolme kysymystä:

1. Mitä My Data-ajattelu tarkoittaa käytännössä, kansalaisen näkökulmasta? 

Perälä-Heape: Ihmiskeskeinen tiedon hyödyntämismalli helpottaa henkilön asiointia yritysten ja palvelutuottajien kanssa, koska tiedon siirrettävyys paikasta toiseen on yksinkertaisempaa. Se myös varmistaa tiedon yksityisyyden suojan. Itsemittaustiedon yhdistäminen potilastietoon mahdollistaa yksilökohtaisemman hoitosuunnittelun ja terveyttä ylläpitävän valmennuksen. Niin ikään omatieto mahdollistaa entistä yksilöllisemmän lääkehoidon ja hoidon seurannan sekä vuorovaikutuksen terveydenhoidon ammattilaisten kesken.

2. Miten tällainen My Data-muutos toteutetaan?

Perälä-Heape: Digital Health Revolution-hanke on koostanut monitieteisen tutkimuskonsortion pohtimaan omatiedon hyötykäyttöä tulevaisuuden palvelurakenteissa. Visiona: “Omatietoa hyödyntämällä voidaan tuottaa parempaa terveyttä ja hyvinvointia jokaiselle”. Tutkimuksen keskiössä on ihmiskeskeinen tiedonhallinnan malli (MyData-periaate), kompleksisen tiedon yhdistämisen (Genomitiedosta digitaaliseen jalanjälkeen) teknologiset ratkaisut, omatiedon hyötykäyttö osana yksilöllisiä palveluratkaisuja, palveluekosysteemin muutos ja uudet liiketoimintamallit ja bisnespotentiaali, omatiedon tietosuoja, lainsäädäntö ja eettisyys. Monitoimijayhteistyöllä palveluratkaisuja pilotoidaan yhteistyössä asiakkaiden, yritysten, julkisen sektorin, 3. sektorin ja tutkimuslaitosten kanssa.

Keskeiseksi kysymykseksi nousee, voidaanko terveyttä ymmärtää ja edistää nykyistä paremmin yhdistämällä eritasoisia tietolähteitä, mm. yhdistämällä modernit laboratoriotutkimukset genomimäärityksineen yksilöllisiin elintapa- ja terveystietoihin, digitaaliseen jalanjälkitietoon sekä aktiivisuusmittareiden keräämään tietoon. Olemme käynnistäneet pilottitutkimuksen (FIMM/HY koordinoimana), mikä yhdistää ennakkoluulottomasti uusimpia genetiikan ja molekyylibiologian tutkimusmenetelmiä ja perinteisiä laboratoriomäärityksiä osallistujien elintapa- ja sairaushistoriatietoon, arkikäyttäytymisestä kertovaan digitaaliseen jalanjälkeen sekä heidän käyttämiensä aktiivisuusmittareiden ja älypuhelinsovellusten tuottamaan tietoon. Aivan uudenlaisen tutkimuksesta tekee myös se, että tutkittavat saavat itselle mahdollisimman paljon omaa tulkittua terveystietoaan.

3. Miten My Data-ajattelu vaikuttaa yksityisiin ja julkisiin toimijoihin?

Perälä-Heape: Terveyspalveluja tuottavien tahojen hyöty tulee sairauksien ennaltaehkäisyn ja sairausriskien tunnistamisen osalta. Niin ikään sairauksien itsehoito ja itsemittaaminen vähentää sairaudenhoidon kustannuksia. Myös sairaalasta kotiutettavan ja kuntoutettavan potilaan hoito saadaan saumattomaksi. Lisäksi palvelutuottajien välinen tiedon jakaminen nopeutuu, kun henkilö voi omalla suostumuksellaan antaa luvan omien tietojen hyödyntämiseen. Palvelutuottajille tämä mahdollistaa uusien entistä yksilöllisempien palvelujen tuottamisen sekä lisääntyvän reaaliaikaisen tiedon hyötykäytön. Palvelutuottajat hyötyvät tehokkaammasta palveluohjauksesta.

Tulevaisuuden palvelut muokkautuvat siten, että henkilökohtainen tieto (omatieto) tulee osaksi palveluketjua ja ohjaa tarvittavaan palveluun. Tämä näkemys on tarkastelun arvoinen myös sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistuksessa. Kustannussäästöt tulevat siitä, että asiakas ohjautuu hänelle tarkoituksenmukaisen palvelun äärelle. Hoitohenkilöstö hyötyy kokonaisvaltaisesta henkilön terveystiedon näkymästä ja pitkäaikaisen ja reaaliaikaisen seurannan merkitys korostuu potilastyössä. Tietoaineistot tukevat reaaliaikaisesti palvelutuotannon johtamista ja yhteiskunnallista päätöksentekoa.

My Data-ajattelun mahdollisuudet sosiaalityön näkökulmasta

Liikenne- ja viestintäministeriön tilaaman My Data-selvityksen [1] mukaan ”Oikeus omaan dataan ja sen hallintaan on rinnastettavissa digitaalisen ajan ihmisoikeudeksi.” (s.10). Sosiaalityön kansainvälisen määritelmän mukaan sosiaalityölle keskeisiä ovat ihmisoikeudet, kuten myös ihmisten valtautuminen [3], joten kysymys omien tietojen hallinnasta on mielestäni kiinnostava myös sosiaalityön näkökulmasta. Tulevaisuudessa omatietoa voitaisiin kenties hyödyntää sosiaalityössä vaikkapa siten, että asiakas jakaisi arkeensa liittyvää omatietoa sosiaalityöntekijälle ja mahdollistaisi tietojen analysoinnin yhteistyössä. Sosiaalityön tavoitteisiin sopivia sovelluksia voitaisiin kehittää ja näiden avulla tulkita asiakkaan omatietoa jäsentyneesti. Sosiaalityöntekijä voi tukea asiakasta oman tiedon hallinnassa ja myös auttaa asiakasta tiedostamaan arjesta kootun tiedon avulla vaikkapa kulutuskäyttäytymistään. 

Vaikka My Data-ajattelua on viety eteenpäin painottaen sen terveystiedon hyödyntämiseen liittyviä puolia, on sosiaalihuollolla yhtä lailla mahdollisuudet lähteä hyödyntämään kansalaisten omatietoa.  Mielestäni sosiaalityön kannattaa ehdottomasti seurata My Data-ajattelun kehitystä ja olla mukana tuomassa sosiaalityön näkökulmaa keskusteluun. Millaisia asiakkaan omatietoa hyödyntäviä sovelluksia sinä keksit sosiaalityön käyttöön?

(Kuvan lähde: Poikola, Kuikkaniemi, Honko 2015, s. 4. [2].)

Kirjoittaja:

Susanna Salovaara

eSosiaalityön opiskelija

Lapin yliopisto

Lähteet:

1. Poikola Antti, Kuikkaniemi Kai, Kuittinen Ossi (2014): My Data – johdatus ihmiskeskeiseen henkilötiedon hyödyntämiseen. Rahoittaja: Liikenne- ja viestintäministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-418-0
2. Poikola Antti, Kuikkaniemi Kai, Honko Harri (2015): MyData – A Nordic Model for human-centered personal data management and processing.  http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-243-455-5
3. Global Definiton of Social Work (2014) http://ifsw.org/policies/definition-of-social-work/